torstai 8. heinäkuuta 2010

Keskellä kesää


Kesätuuli niityn kukkahelmoja heiluttaa.
Lempeät tuulisormet kissankelloja keinuttaa.

Kellojen sinihelinää kissa kuuntelee.


tuomipihlaja
En nauti helteistä, mutta rakastan auringon tuomaa valoa. Kaikki kaunis luonnossa houkuttaa luokseen ja saa uhmaamaan hyttysiä ja hikivirtoja. Olkaa onnellisia te, joilla on mahdollisuus olla mökillä, veden äärellä, maalla, puutarhassa. Meidän kaupunkikesä on parvekkeella, jonka ainoa vihreä näkymä, pieni puustoryhmä, laajan, talon edessä olevan parkkipaikan takaa on kaadettu. Suremme sitä, miten metsikkö kaadettiin juuri silloin, kun lintujen pesintä oli parhaillaan. Pienempi murhe ovat pitkin päivää mölyävät koneet, jotka mylläävät aluetta uusia taloja varten. Meteli ja pöllyävä hiekka tulevat parvekkeelle ja sisälle, niin että kaikki ovet ja ikkunat on pidettävä kiinni. Miksi kaikki vähäinenkin vihreä kaupungissa pitää tuhota?

Olen kuitenkin onnellinen kesästä ja siitä, että olen terve, minulla on mahdollisuus ajella pyörällä maalle katselemaan puhdasta luontoa ja vihreää.

5 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

"Kellojen sinihelinää". Onpa hienosti sanottu. Ja niinhän se on.

Tyty kirjoitti...

Tosi kaunis runo. Piti lukea useaan kertaan ja ajattelin samalla omaa pikku kissaani, kisua ja joka laittaa silmät kiinni kun tuoksuttelee kukkia.

trina kirjoitti...

Aamu,
Kun kissankelloja helistää, niistä kyllä kuuluu hento helinä :)

Tyty,
Kissat ovat suloisia nuuskuttajia :)

seijastiina kirjoitti...

Suloinen runo alkajaisiksi, hento ihana, ihan kuulen kissankellojen helinän.
Inhottavaa kun metsät kaadetaan, ajattelematta luontoa, ja vielä pesimä aikaan.
En käsitä minäkään?
Mutta mukavaa viikon loppua, täällä on hellettä liikaakin kaupungissa, maalle sitä illalla pitää mennä. :)

trina kirjoitti...

Seijastiina,
Kiitos sinulle niinkuin edellisillekkin, kun piipahditte täällä. Kivaa viikonloppua maalla sinulle!