Takana kilmometreittäin tietä ja tietä... kotona taas ollaan. Sopeutumista maalaiselämän jälkeen kaupunkiin. Lievää turhautumista, kun luonto ei ala ulkorappusilta ja ulkona olo vaatii lähtemistä jonnekkin. Toisaalta helpottavaa oloa elää omaa elämää, omaan tahtiin. Vanhempien luona on aikuinen ihminen kuitenkin toisten kotona, toisten elämän osana. Yllättävän rauhallista oli liikenne matkalla. Yleensä pääkaupunkiseudun lähetessä ihmisten kiihkeä tahti näkyy autojen ohitteluna ja kaahauksena liikenteessä. Ihan verenpaine nousee sitä kiihkoilua seuratessa. Mutta mieluummin vaalin mielessä niitä rentouttavia hetkiä, joten tiedossa lähiakoina kuvatunnelmia maalta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti