torstai 20. elokuuta 2015

He löysivät toisensa

Tämä on tarina Olgasta ja Sergeistä, siitä kuinka he löysivät toisensa.
 
Pelastin Olgan Vantaan Myyrmäestä, kirpputoripöydältä muutama vuosi sitten. Halusin antaa hänelle mukavan kodin. Olga viihtyi luonani, mutta tunsi olonsa hieman yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi kirjahyllyssä, 70-luvulta saakka toisensa tunteneen Ukki-Nallen, Minni-koiran ja Sarah Key-nuken seurassa. Eräänä päivänä sain idean. Kysyin Olgalta, haluaisiko hän lähteä maalle mökille viikonlopuksi. Olga ilahtui, sillä hän rakasti kauniita puutarhoja ja kukkia.

Mökin vieraskammarissa asusti Sergei. Hän vietti poikamieselämää seuranaan vanhat maatuskamummot. Sergei oli tyytyväinen elämäänsä, mutta tunsi olonsa välillä hiukan surulliseksi ja ankeaksi. Varsinkin talvet tuntuivat pitkiltä ja yksinäisiltä. Sergei kaipasi ikäistään seuraa. Menneisyydestään hän ei minulle koskaan kertonut, enkä siitä udellutkaan.
Olga nautti viikonlopusta maalla. Miten hän olikaan kaivannut kaupungissa kukkia ja luonnon vehreyttä.
Hänen teki mieli koskea ja tuoksutella jokaista kukkaa puutarhassa.
Samana iltana, kun Olga saapui mökille, lähti Sergei  kävelylle pihamaalle. Hän kävi ensin tervehtimässä mökin kissaa.
Jatkaessaan matkaa hän huomasi kukkien joukossa jotain ihmeellistä ja kaunista. Punahuivinen tyttö istui kivellä. Sergei ei ollut koskaan nähnyt mitään niin sievää. Ujona hän kurkisteli kiven takaa tyttöä ja lähti sitten hämmentyneenä pois. Sergei jäi miettimään, että mistä kummasta tyttö oli tupsahtanut hänen pihaansa.
Seuraavana päivänä Olga lähti puutarhaan poimimaan marjoja. Kori tuli nopeasti täyteen. Olga ajatteli kuitenkin vielä hetken aikaa nauttia kesän kauneudesta pihalla.
Yhtäkkiä Olga näki edessään pojan.
Sergeitä ujostutti, kun hän yllättäen kohtasi tytön, jonka oli illalla nähnyt istuvan kasvien siimeksessä.
Sitten Sergei rohkaistui ja tervehti Olgaa.
Kun kumpikin oli esitellyt itsensä, ehdotti Sergei, että istuttaisiin kivelle hetkeksi juttelemaan. Sen verran kuitenkin kumpikin oli yllättävästä kohtaamisesta hämillään ettei juttu aluksi oikein luistanut.
Yhtäkkiä Olgan marjakori luiskahti sylistä ja kaikki marjat kaatuivat maahan. Voi ei! Olga hätääntyi.
Sergei hyppäsi nopeasti kiveltä ja alkoi noukkia marjoja takaisin koriin.
Olga katseli aivan ihmeissään. Olipa siinä avulias nuorimies.
Näin Olga ja Sergei tapasivat ensimmäisen kerran ja tutustuivat toisiinsa.

Haluaisitko tietää miten tarina jatkuu? Tarinalle luvassa mahdollisesti jatkoa joskus myöhemmin.

4 kommenttia:

Navettapiika kirjoitti...

Siis...ihana tarina :)

Ninnu kirjoitti...

Voi miten ihana! ..ja miten tarina voi viedä niin, että näkee nukkejen ilmeet erilaisina :).

Huopalintu kirjoitti...

Navettapiika ja Ninnu, kiitos. Ehkäpä jossain vaiheessa laitan tarinalle jatkoa :)

Mirja kirjoitti...

Ihana tarina <3 Ihan valmis kuvakirjaksi.