keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Mennyttä aikaa






Sain mummolle kuuluneen matkalaukun. Äiti oli sen sisällön tutkinut ja sanonut ettei laukussa ole mitään arvokasta. Laukun avaaminen oli kuitenkin jännittävä hetki, kuuluihan se rakkaalle mummolleni, joka on nyt taivaan kodissa lepäämässä. Tiesin ennalta, että sisältö olisi pääosin käsitöihin liittyvää, sillä mummo oli taitava käsistään. Suvun ainoalle elossa olevalle käsityöihmiselle matkalaukku sitten kuulemma kuului päätyä, eli minulle.

Laukun sisältö oli kyllä pääosin roskaa. Muovikassillisen verran tuli käyttökelvotonta paperiroskaa, kun kävin materiaalia läpi. Mielenkiintoisinta oli nähdä mummon pientä sievää käsialaa ja palasia lehdistä 60-70-luvuilta. Mummo oli opettaja ja materiaalissa olikin jonkin verran ilmeisesti muistiinpanoja ja luonnoksia käsityötunteja varten. Käsin kirjoitettu lukujärjestyskin oli mukana ja lasten piirustuksia, joissa ei ollut nimeä. Tuntui jotenkin oudolta kurkistaa mummon ammatilliseen puoleen, mikä ei koskaan meille lastenlapsille mitenkään näkynyt. Mummo oli meille mummo eikä opettaja. Hauskinta oli, kun löysin lukemattoman määrän askarteluun liittyviä kaavoja, osa eläinhahmoista nimittäin näytti tutulta, sillä mummo antoi meille lapsille paljon omatekoisia lahjoja. Talteen otin myös liinojen aplikointimallit, jotka oli piirretty paperille. Lanka- ja neulavarastoni sai myös täydennystä. Vanhat napitkin kuluvat mukavasti askartelussa. Mummo tuntui jotenkin tavaroiden ja papereiden kautta läheiseltä ja löysin sieltä myös osan itsestäni, sillä samanlaisia epämääräisiä paperinippuja ja kuviomalleja yms. itsellänikin on. Kauas ei ole omana puusta pudonnut.

10 kommenttia:

  1. Ihana aarrearkku tuollainen vanha matkalaukku..:)

    VastaaPoista
  2. Todellakin aarrearkku! Ja niin jänniä nappeja :-)

    VastaaPoista
  3. Näkyyhän noista ajan henki niin hyvin. Äidilläni oli ennen iso lasipurkki täynnä nappeja. Juuri tuollaisia isoja ulkotakinnappeja, jotkut niistä olivat tosi kauniita.

    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  4. On niinkun tavaroihin jäisi jotain niiden omistajasta, häivähdys elettyä elämää. ; )

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana aarrekirstu! Minusta nuo kaikki ovat suuria aarteita, laatikotkin, jotka kätkevät sisälleen mitä jännempiä asioita. Omepelukuvia, vau! Monogrammivihko on myös tosi hieno.

    VastaaPoista
  6. Upeita, ihania muistoja...askartelijalle todellinen aarrearkku:)

    VastaaPoista
  7. Moi kaikki!

    Kaikkein kivointa noissa aarrearkuissa on se, että pääsee tutkimaan ja ihmettelemään. Myös toisen ihmisen elämään kurkistaminen on kiehtovaa, varsinkin, kun kyseessä on tuttu ihminen.

    VastaaPoista
  8. Olipa ihana yllätys.
    nostalgisia kuvia, ohjeita..
    oi muistan nuo ompelukuvat!1Tuli niitä aikoinaan ommeltua =)
    Siis aivan ihana vauvan nuttu, töppösineen..
    Aarre =)

    VastaaPoista
  9. Jännitävä löytö, tuo menneen lähelle.

    Mieleen putkahtaa Rautavaaran laulamana:

    Mä tässä kerran ullakolla yksin kapusin
    ja sattumalta vanhan kaapin siellä aukaisin
    mä sitä pengoin mitä lienen oikein etsinyt
    niin löysin vanhan olkihatun siitä kerron nyt

    Sen pölystä kun puhdistin ja sitä kääntelin
    ja ullakolle vanhan arkun päälle istahdin
    en aikaa tiedä miten kauan siinä viivähdin
    kun isoisän tarinaa mä hiljaa muistelin

    VastaaPoista
  10. Hanne, noita ompelukuvia oli minullakin lapsena ja luulen, että mummo niitä antoi lahjaksi. Vauvan vaatteet ovat minustakin kauniit ja suloiset.

    Pekka, tuo laulu sopii tosiaan hyvin tähän :)

    VastaaPoista