Mökillä oli vino pino vanhoja pitsireunaisia lakanoita, jotka olivat jo sen verran kellastuneita keskeltä, ettei niitä viitsinyt enää käyttää. Äitini on joskus tehnyt pitsilakanoista verhot, jotka sopivat mielestäni hyvin maalle ikkunaan. Nämä mökin lakanat olivat eri levyisiä ja muutenkin parittomia, joten aikamoista mittaamista ja säätämistä niiden kanssa oli, ennenkuin sain niistä edes jotenkin kelvolliset. Nyt jälkikäteen tekisin yhden asian toisin: laittaisin verhoihin vain yhden pitsin, niin ei tarvitsisi kääntää reunoista tai lisäillä jatkopaloja kapeampiin kappaleisiin. Tämä versio on vähän sellainen romuromanttinen, mutta menee mainiosti mökillä, missä vähän kaikki on vinksallaan.
Sitten vinkkiä niille, jotka eivät tiedä mitä tekisivät vanhoille, kauniille räsymatoille, joista ovat reunat alkaneet rispaantua. Matoista saa käyttökelpoisia, kun purkaa päästä loimilankaa niin pitkälle kuin rispaantunutta kohtaa riittää. Loimilankaakin on hyvä olla riittävä pituus purkamisen jälkeen, että pystyy solmimaan sen hapsuiksi.
Päättelin purkamani reunan ottamalla neljä lankaa nippuun. Jaoin langat kahtia ja tein ensin normaalin solmun, jolla kiristin reunan (ei tarvitse olla umpisolmu) ja sitten vielä koko neljän langan nipulla
hevosenhäntäsolmun. Alakuvasta näkyy rivin alussa päätelty osa ja rivin lopussa päättelyä odottava osa. Kuteen vaihtumiskohdan olisi parempi osua muualle kuin maton päähän, mutta tällä kertaa se jäi tuohon (kuvassa keskellä maton reunaa), mutta kiristin kohdan solmut sen verran tiukkaan, että pitäisi kestää ainakin jonkun pesu- ja käyttökerran vielä.
Tällainen näpertely on mukavaa puuhaa helteellä varjossa, kun ei jaksa oikeen muutakaan tehdä.
Pitsiverhosi ovat todella kauniit ja uniikit! :)
VastaaPoistaIhanat ja kauniit verhot, ja sopivat hyvin tunnelmaan:)
VastaaPoistaTillariina ja Mustakissa, verhoissa on myös entisten mökin omistajien muisto.
VastaaPoistaKätevää, kun sen osaa! Ja somaa.
VastaaPoistaOnneksi käytit useita pitsejä. Tulos on todella kaunis.
VastaaPoistaKiitos myös tosta mattovinkistä.
AAMU, vaikka ei aina osaisikkaan, niin tekee mieli kuitenkin yrittää ja joskus sitten onnistuukin, -ainakin kohtalaisesti.
VastaaPoistaMarita, kätevältä äitiliiniltä olen noita niksejä oppinut :)
Hyviä vinkkejä, olet saanut kaunista aikaan! Kuulin kaveriltani joskus vinkin, että tuollaisia kellastuneita lakanoita voisi hyvin värjätä, siten saa pirteän värisiä "uusia" lakanoita. Laadultaanhan tuollaiset vanhat lakanat ovat ihan eri tasoa kuin nykylakanat, jotka eivät montaa vuotta kestä. Tuolle mattovinkille minulla taitaa olla kohta käyttöä, sen verran löystyneeltä yhden räsymattoni päät näyttävät.
VastaaPoistaNan, tuo värjääminenkin on hyvä idea. Tavallisena aluslakanana tuntuvat menevän pitsilakanat hukkaan, kun pitsi jää patjan alle piiloon. Ennenhän noita käytetiin pussilakanan asemasta peiton suojana.
VastaaPoistaJotkut myös ompelevat rispaantuneita matonreunoja ompelukoneella tai laittavat reunaan kangaskäänteen. Minun ompelukone ei kyllä pysty paksuja mattoja ompelemaan ja tuo pukaminen ja solmiminen on ihan mukavaa ja helppoa hommaa.
Aivan ihastuttavat verhot sait aikaan. <3
VastaaPoistaKiitos Una :)
VastaaPoistaVoi mikä tunnelma :) Niin rauhallisen ja kauniin oloista. Niinkuin kyllä kaikissa sun kuvissa. Tänne on hyvä tulla katselemaan ja lukemaankin, kun on rauhaton olo.
VastaaPoistaNöpöstiina, kaikki rauhallinen on se mistä pidän. ja rauhallisia kohteita on helpompi kuvatakkin =)
VastaaPoistaRupesin oikein itsekseni miettimään, mikä tuntimäärä noihin sinun pitsisomisteisiin verhoihisi on uponnutkaan. Ei pitsejä hetkessä virkata ja kangasta nimikoida.
VastaaPoistaPiri, niinkuin tuossa tekstissä kerroin, lakanat ovat vanhoja edellisten mökin omistajien jäämistöä. En ole siis itse niitä virkannut ja nimikoinut. Semmoinen olisikin hurja urakka!
VastaaPoista