Kunnon kuusikon keskelle tie vie.
Koska loppumatka mökille on auraamatonta tietä, veimme tavarat pulkalla ja kissan repussa. Onneksi lunta ei ollut mahdottoman paljon, joten 500 metrin umpihankimatka ei ollut ihan mahdoton.
Mökissä oli ollut muutaman päivän lämpöpatterit päällä ja edellisenä päivänä oli puolisko vielä ollut lämmittämässä takkaa, joten ihan kylmiin oltaviin ei jouduttu.
Karhu vartioi pihaa talvisen ilmeen kera.
Mitähän kasveja tässä kasvoikaan kesällä?
Mökkireissun muistelot jatkuvat huomenna... Tervetuloa mukaan kuvamatkalle.
Sinulla on rauhoittavia kuvia, hoitavia tekstejä.
VastaaPoistaJään lukemaan ja katsomaan.
Upea kuusikkotie. Ja onnellisia olette, kun teillä on tuollainen piilopirtti :)
VastaaPoistaMukavaa viikonalkua .)
Sirkku,
VastaaPoistatervetuloa joukkoon :)
Mirja,
Tuo paikka löytyi yhtäkkiä loppukesästä ja nopeasti se sitten olikin meidän kaikkine romuineen ja aarteineen :)
Mukavaa viikon jatkoa.
Hieno kuusikko ja ihana reppukissa :)
VastaaPoistaMarika,
VastaaPoistaTykkään kuusikoista ja kissoista :)
Ihana varmasti on viikkoa viettää luonnon keskellä.
VastaaPoistaHyvä kissa sinulla, kun pysyy repussa matkan ajan.
Vanhojen tavaroitten keskellä viihtyy, kivoja juttuja löysitkin.
Oli varmaan myös hyviä ohjeita tuossa leivontakirjassa :P