tiistai 3. toukokuuta 2011

Kannetaan

Kurjet kantavat selässään uupuneita pikkulintuja.
Mutta ihmiset säntäilevät erillään, väsyvät kukin yksinään,
uupuvat missä sattuu.
Anne Hänninen

Lähetin äskettäin tekstiviestin, jonka yksi lause oli: - Elämä ei ole helppoa.

Valvon yöllä. Mietin työasioita. Näen painajaisia töistä. Onneksi jaksan vielä. Olen tullut vuosien myötä vahvemmaksi. Ajattelen läheisiäni, joiden elämään liittyy vakavaa sairautta, työttömyyttä, yksinäisyyttä, ihmissuhdevaikeuksia, työhön väsymistä... Niin paljon monenlaista vaikeutta. Jokaisella ihmisellä on omat taakkansa. Harmittaa, kun niitä ei ehditä jakamaan. Kuinka moni sulkee asioita hymyn taakse.

Tein kahdelle yli seitsemänkymppiselle, paljon elämää nähneelle äidille nuo kortit. Monen ahdistuksen läpi ovat hekin kulkeneet. Tahdon ilahduttaa heitä. 

Toivotan sinulle, joka luet tämän, terveyttä, kevyttä mieltä, huolettomia hetkiä ja toiveikasta huomista. Kannetaan niitä jotka eivät jaksa. Kannetaan toinen toisiamme, me jotka emme aina jaksa.

8 kommenttia:

Seija kirjoitti...

Kauniit ajatukset ja kortit. Jaan toiveesi toistemme kantamisesta. Kaunista toukokuuta sinulle:)

mustakissa kirjoitti...

Kiitos taas kauniista sanoistasi, ne ovat niin asiaa. Kortin saajat varmasti ilahtuvat. Käy hakemassa tunnustus blogistani. Voimia ja mukavaa viikkoa sinulle:)

tinttarus kirjoitti...

Ollaan kurkien kaltaisia, kannetaan siipirikkoa vieressäkulkijaa. Me, joilla siivet toisinaan kantavat. Onnemme on saada turvata Häneen, jonka turvin sen voimme tehdä!

HAuraana hetkenä vahvistun, kun tuon Isän eteen en vain itseni, vaan kaikki ne, joilla siivet eivät myöskään aina jaksaa lennättää kevääseen.

KAuniit kortit♥

Voimahalaus! Muistan sinuakin. Nyt.

Katjusha kirjoitti...

Ajattelet kauniisti! Vedet tuli silmäkulmaan...

Tahtoisin elää elämäni siten, että voisin antaa mahdollisimman paljon ihmisille hyvää mieltä ja että sanoillani tai teoillani voisi olla jokin hyvä merkitys jonkun ihmisen elämässä, että joku tulisi niistä onnelliseksi.

Nuorten kanssa työskennellessä ajattelen usein tätä, miten minä voin vaikuttaa nuoren elämään sanoillani, luonteellani, ystävällisellä käytöksellä, hymyllä, huomioonottamisella... Miten minun jokin pienikin lause voi olla merkittävä nuoren herkässä mielessä, miten se voi kantaa nuorta eteenpäin elämässä, enkä välttämättä koskaan saa sitä kuitenkaan tietää, kuinka pitkän ajan taakse nämä asiat oikeen vaikuttaa.
Ja pitää olla tarkka sanoissaan ettei loukkaa tai sano väärin vahingossa, ettei tule väärinkäsitystä, jonka vuoksi pahoittaa jonkun mielen tahtomattaan.
Nämä ajatukset toki pätee ihan muidenkin kanssa, kuin vain nuorten.

Aurinkoa viikkoosi!

AAMU kirjoitti...

Tuota voisi kutsua myötätunnoksi, itseä ja muita kohtaan -- ei koskaan sitä ole liikaa.

trina kirjoitti...

Kaunista toukokuuta myös sinulle Seija.

Mustakissa, kiitos. Kävin kurkkimassa jo tunnustusta :)

Tinttarus, kirjoitat taas viisaasti. Huolet on hyvä kantaa vielä vahvemmalle, Taivaan Isälle. Kiitos sinulle sanoistasi.

Katjusha, teet arvokasta työtä ja on hienoa, kun teet sitä sydämellä, herkästi. Nuoret ovat kuin hentoja kasvin taimia, joita tosiaan voi vahingoittaa helposti tai toisaalta tukea ja ohjata oikeaan suuntaan kasvamaan. Aurinkoista viikkoa sinullekkin!

AAMU, myötätunto kasvaa kärsimyksen myötä.

herne kirjoitti...

Välillä on raskasta. Pelkoa,
uupumusta, omasta ja toisten
puolesta.

Lupaus on annettu kaikille:

Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon,
sinä annat minulle voiman elää.
Psalmi 138 (Raamattu 1992)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kauniista sanoista, jotka lämmittävät mieltä täällä pimeän talven keskellä :)