Vuosi 2010 on alkanut lumisena ja kauniina. Täällä eteläisimmässäkin Suomessa on päästy nauttimaan hyvistä hiihtoladuista ja -keleistä. Valkoisia hankia ja lumisia puita on silmien ilona kaikkialla.
Olen lueskellut joulun aikaan muutamia kirjoja. Yksi kiinnostavimmista oli Jaana-Mirjam Mustavuoren "Olemisen talossa: hidastajan vuosi". Mustavuori kertoo kirjassaan elämästään, hyppäyksestä kiireisestä työelämästä maaseudun rauhaan. "Olemisen talossa on tarina tästä elämänmuutoksesta, vuodenkierrosta ja arjen lumouksesta. Se kertoo hitauden, läsnäolon ja hiljaisuuden uutta luovasta voimasta. Olemisen talossa pieni on suurta ja vähemmän on enemmän. Hiljaisuus ja hitaus antavat aikaa elää kaikin aistein." (Lainaus kirjan takakannesta) Löysin kirjasta monta tuttua oivallusta, joita olen itse huomannut viime aikoina elämässäni, pysähtymisen, rauhoittumisen keskellä.
Toinen kiinnostavista kirjoista oli Linda Olssonin kirja "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja". Olssonin kirja on tarina ystävyydestä yli sukupolvien. Tarina on kaunis, yhtäaikaa syvällinen ja kevyt, ajatuksia herättävä ja viihdyttävä. Kirjassa on jotain sellaista, mitä kaipaan tähän aikaan: pyyteetöntä välittämistä lähimmäisistä, kiireettömyyttä. Pidin molemmista kirjoista paljon ja niistä tarttui ajatuksia muhimaan mieleen.
Uuteen vuoteen moni käy uusin lupauksin. En ole luvannut mitään, mutta minulle on sellainen tunne, että on hyvä tarkastella elämäänsä, nähdä asiat mitä pitää oikeasti tärkeänä, karsia turha pois, keskittyä enemmän siihen mikä on tarpeellista, hyväksi. Omia arvoja on tarpeen tarkastella, mihin haluan käyttää aikani ja varani; onko kaikki tarpeellista?
"Jokaisen elämästä voisi tulla onnellisempaa sitä yksinkertaistamalla." (Laura Ingalls Wilder, Kotiliesi-lehti nro 1/2010)
