sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Ruskaretkellä lähiluonnossa





Olin jo riittävän kauan (puoli päivää) makoillut sohvalla, ahminut karkkeja ja potenut kipeää selkää lääkehuuruissa, kun päätin, että luontokokemuksilla ja liikunnalla on tervehdyttävä ja ainakin virkistävä vaikutus. Niinpä hyppäsin Helkaman satulaan ja lähdin kamerareppu selässä ajelemaan päämäärättömästi, kuitenkin mielessä mennä jonnekkin metsään. Metsän löysin, ainakin sievän koivikon. Löysin myös lammen, polun ja pitkospuut. Ohitin savuntuoksuisen nuotiopaikan ja vastustin houkutusta kiivetä vuorelle ja poiketa sivupoluille. Retken lopuksi selkäkin tuntui paremmalta, ei ainakaan yhtään huonommalta. Ehkä palaan pian eväiden kanssa katsomaan maisemia kukkulan laelta.  

5 kommenttia:

Satu Kukkaiselämää kirjoitti...

Ihanat kuvat. Meikä makoilee nytkin täkin, kun jalka ei kestä yhtikäs mitään...Mukavaa sunnuntaita!

Huopalintu kirjoitti...

Satu, voi kunpa sun jalka tulis paremmaks. On ikävä sairastaa.

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Voi miten kauniit kuvat!

mustakissa kirjoitti...

Ompa kaunista! Ja kyllä, luonnolla on ihmeellinen parantava voima.
Mukavia syyskuun päiviä sinulle:)

Huopalintu kirjoitti...

Irmastiina ja Mustakissa, kiitos. Luonto tekee hyvää mielelle ja keholle aina.