lauantai 20. syyskuuta 2014

Tartun hetkeen

Olen väsynyt.

Poikkean autoja virtaavalta tieltä pellon reunaan ja siitä lähemmäksi metsää.
Niityllä kirmailevat syksyn viimeiset kultasiivet ja lanttuperhoset.
Haluan paeta metsän syliin.
Antautua yksinkertaisten asioiden kauneudelle.
 
Imen voimaa syksyyn hiljentyvän metsän tuoksusta. Annan livertelevien tiaisten  kerääntyä ympärilleni. Nautin niiden levollisesta seurasta. Kerään voimia kärpässienen pirteistä väreistä ja pihlajanmarjan punasta vihreää sammalta vasten.

Haluaisin olla kevyt höyhen, joka lepää vahvalla kivellä, antaen tuulen ottaa mukaansa, jos tuuli vie.


4 kommenttia:

Tillariina K. kirjoitti...

Miten minä oppisin kuvaamaan tällaisia utuisia kauniita näkymiä...ehkä minä en opi...:(

Harakka kirjoitti...

Niin todella kauniita kuvia, kiitos!

Stiina kirjoitti...

Runoilijan sielunmaisemia.

Huopalintu kirjoitti...

Voi Tillariina, olet hyvä kuvaaja. Jokaisella on oma tyyli, minä kuvaan näitä oman tyylisiäni. Olen nyt myös poikkeuksellisesti käsitellyt kuvia hieman enemmän, kun halusin korostaa tiettyjä asioita.

Harakka, syksy on -kaunis!

Stiina, joskus mieli on herkempi, ehkä runollisempi.