lauantai 28. heinäkuuta 2012

Heinäkuun ilta 2.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Heinäkuun ilta 1.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Kesän kukkia

Orvokit alkavat olla tässä vaiheessa kesää jo aika resuisen näköisiä piharuukussa. Parhaimmat kukkavarret saivat jatkoaikaa leikkokukkina. Toiseen samanlaiseen kannuun keräsin tienvarrelta kesän viimeisiä luonnonkukkia.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Istumapaikka

Kattihaasteessa on vuorossa aiheena ISTUMAPAIKKA.

Seemin lempi-istumapaikat ovat varmasti ulkona ja sielläkin sellaisissa paikoissa, missä on luultavasti hiiriä. Ja joskus istumapaikat valitaan selvästi turkin värin mukaan (ylin kuva). Ja jos kissa ei ole ulkona niin lempi-istumapaikka löytyy taatusti ikkunalta.

Myös selvästikkin kokeilunarvoisia istumapaikkoja on ollut blogissa esillä keväällä.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Virran keskellä kivi

Levollisuus
rauha.
Kuin virran keskellä 
lepäävä kivi,
jota mikään ei liikauta.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Kesälauantaina

Pieni karvainen potilas on pitänyt minut koko viikon tiiviisti kotosalla, niin etten ole päässyt paljon ulkoilemaan. Käytiin aikaisemmin viikolla eläinlääkärissä näyttämässä puremahaavaa hännässä ja mukaan tuli kasa lääkkeitä. Aika monta päivää on mennyt totutellessa kauluriin. Kissa ei aluksi osannut hypätä, syödä, käydä hiekkalaatikolla eikä nukkua kaulurin kanssa. Niinpä jouduin vahtimaan ettei tule päistikkaa alas sängyn tai kiipeilytason päältä ja että kaikki muukin alkaa sujua. Öisinkin tuli heräiltyä aika monta kertaa, kun potilas kolisteli ovenpieliä päin. Olen pitänyt kissaa ilman kauluria silloin kun olen vierellä vahtimassa ettei pääse haavan kimppuun. Nytkin kissa on tuolilla vierelläni ilman kauluria. Silti välillä tulee lipsahduksia, joten haavaakin olen putsaillut hieman useammin mitä annettiin ohjeeksi.

Lääkkeiden antaminen sitten onkin oma tarinansa. Aika vaikeaa tai suorastaan mahdotonta on ollut aikaisemminkin matolääkkeen antaminen, joten monta päivää on pitänyt opetella tekniikkaa. Nyt alkaa vähitellen sujua. Antibiootti on tablettina ja kipulääke ruiskeena. Kipulääkkeen antaminen sujuu helposti. Tabletti on niin suuri ettei sitä voi jauhaa ja sekoittaa veteen, sillä se ei mahdu ruiskuun ja tiedän kokemuksesta ettei suuremmalla ruiskulla lääkkeen antaminen onnistu. Kissa on päässyt palkinnoksi aamu- ja iltalääkkeiden ottamisen jälkeen ulkoilemaan valjailla, joten syyllistävät katseet ja lääkkeenottotraumat ovat tainneet jäädä vähäisiksi.

Tänään kissa näytti vihdoin rauhoittuneen kaulurin pidon suhteen, joten uskalsin jättää sen hetkeksi yksin ja lähteä kävelylle. Voi kuinka luonnonkasvit alkavat jo olla  ruskettuneita. On jo merkkejä kesän hiipumisesta kohti syksyä. Haikeaa. Kaikki tapahtuu niin nopeasti. 

Mukavaa heinäkuista viikonloppua.
* * *
Lisäys myöhemmin illalla:
Meidän kissan kanssa ei käy aika taatusti pitkäksi. Tänään kun oltiin iltalenkillä, kissa pyydysti ostarin kulmilta ojasta päästäisen. Niinpä juoksin hihna kireällä kissan perässä, kun se tietenkin kissojen tapaan kantoi saaliin kotipihaan. Jälkeenpäin tuli mieleen, että mahtoi olla bussipysäkillä istuskelevilla ihmisillä hupaisaa katsottavaa, kun saivat seurata meidän touhuja. Tunnetusti kissat eivät syö päästäisiä ja usein ainakin meidän kissa jättää niiden tappamisenkin minun vastuulle. Onneksi niin ei käynyt tälläkertaa. Kuolleen päästäisen kyllä sain kiikuttaa roskikseen, kissan juostessa perässä valjaissa.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Vanhassa vara parempi

Ote mökkipäiväkirjasta:

Koska sirppi näyttää olevan ainoa terävä ja kunnossa oleva leikkuutyökalu entisten mökinomistajien jäljiltä, raivasin sillä heinittynyttä, osin vuohenputkea kasvavaa rinnettä, josta on kaadettu joskus puita. Tarkoitus oli myös saada karhunköynnösten pitkät varret katkaistua, etteivät tukahduta kokonaan puiden taimia ja pääse leviämään kukinnan jälkeen lisää siemenistä. Hyvin näytti sirppi toimivan ja tulostakin tuli. Kovin hikistä ja selkää kuormittavaa hommaa tuo sirpin kanssa heiluminen on. Ovat olleet ennen ihmiset varmasti parempikuntoisia kuin minä, kun ovat jaksaneet suuria vilja-aloja sirpillä leikata . Suosittelen kokeilemaan!

torstai 19. heinäkuuta 2012

Hetki perhosen elämää

Ote mökkipäiväkirjasta:
Aamulla sateen jälkeen näin pihamaan nurmikolla oranssin perhosen.
Sitä tuskin huomasi, sillä se näytti aivan kuivuneelta koivun lehdeltä.
Seurasin usean tunnin ajan aina ohi kulkiessani, miten se selvästikkin näytti odottavan auringon paistetta. Oli pilvinen aamu.
Heti kun aurinko ensimmäisen kerran tuli esiin pilviverhon takaa, perhonen lähti lentoon. Satuin juuri silloin olemaan paikalla, joten seurasin perhosen kulkua pitkin pihaa.
Viimein perhonen päätyi tarhapiiskun lehdelle, jossa kuvasin sitä hetken. Kun silmänräpäyksen ajaksi käänsin katseeni pois perhosesta, se oli jo kadonnut, enkä nähnyt sen edes lepattelevan missään.
* * *
Perhosta seuratessani en vielä tiennyt mikä perhonen se on. Nyt myöhemmin kotona selvitin luontoportin sivuilta sen olevan todennäköisesti loistokultasiipikoiras. Perhonen oli pieni, mutta siipien päällyspuolen oranssi hehku oli todella kaunis. Ja kuvissa kiinnitin myös huomiota sen suuriin kauniisiin silmiin. En tiennytkään, että perhosillakin voi olla kauniit silmät!

Luontoportin sivuilla kerrotaan, että loistokultasiipikoiraat odottavat naaraita  reviireillään, joita ne puolustavat metsien reunoilla. Ehkäpä tämäkin perhonen oli odottelemassa kumppania tulevaksi. Toivottavasti sellainen löytyi meidän mökin metsän reunasta. Täytyy varmaan jättää jakossa kitkemättä suolaheinät, sillä tämän perhosen toukat käyttävät niitä ravintona.

Lisää tietoa loistokultasiivestä löydät täältä.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Otteita mökkipäiväkirjasta Osa 1

Olin viikon verran kissan kanssa kahdestaan mökillä. Hyvin pärjättiin, vaikka autoa ei ollut, mutta mihinkä sitä viikkoon tarvitsee mennäkkään. Mökillä olen alkanut pitää mökkipäiväkirjaa. Lähinnä kirjaan siihen  milloin kukkii mikäkin kasvi ja mitä olen tehnyt puutarhassa. Välillä tulee kuitenkin kirjattua ylös myös muuta.

 Otteita mökkipäiväkirjasta:
Tavaksi on tullut, että ensimmäiseksi aamulla, kun lasken kissan ulos, kierrän mökin vierestä metsämansikkapaikat ja kerään kypsät mansikat syötäväksi aamupalalle. Ihmeen hyvin on mansikoita riittänyt jokaiselle päivälle.

Päivä alkoi tänään sopivan sään vallitessa. Ei ollut liian kuuma ja hyttysiäkään ei tuntunut olevan häiriöksi asti. Siivosin huussia, kun kissa oli samaan aikaan retkillään. Kesken siivouksen huomasin, ettei kaivosta tule vettä, letku oli irronnut pumpusta. Siivousurakka vähän venähti, kun piti vetää pumppu ja letku ylös kaivosta ja kiinnittää irronneet osat yhteen. Kissakin ehti sillä aikaa saada lihavan hiiren päiväruuaksi. Minullakin oli nälkä, joten aloin valmistaa ruokaa kesäkeittiössä. Koska oli hyvä sää, ajattelin syödä ulkona. Kun katoin ruokailuvälineet pihapöydälle valmiiksi ja menin hakemaan ruokaa, oli kissa löytänyt täyden piimämukini pöydältä. Onneksi huomasin, että hiirisuu lipsuttelee tyytyväisenä piimää. Olisinko muutoin edes tajunnut, että piimämuki on puolillaan, jos en olisi nähnyt piimävarasta herkuttelemassa.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Letkeätä kesää

Jesca Hoop: Summertime

Hempeät

Vielä hiukan hempeitä sävyjä mökiltä.
Koska en ole erityinen raparperin ystävä, kaipaan hyviä raparperireseptejä. Vinkkejä otetaan vastaan. Kuvan raparperipiirakka on poikkeuksellisen  hyvää ja olenkin tehnyt sitä jo useasti tänä kesänä.

Piirakan ohje