maanantai 28. helmikuuta 2011

Auringon sipaisu

lauantai 26. helmikuuta 2011

Mitalivärejä myös


 
Ehdin sittenkin vielä mukaan tämän viikon Värikollaasihaasteeseen , ennenkuin uusi haaste putkahtaa ilmoille. Väreinä valkoinen harmaa, hopea, kulta ja musta. Mielenkiintoinen väriyhdistelmä. Ovat minulle mieluisat ja helpot värit.

Nyt lähden seuraamaan mm-kisoja. Toivottavasti suomalaiset onnistuvat!

perjantai 25. helmikuuta 2011

Luovuus

 
Blogimaailma on täynnä luovia ihmisiä. Yksi heistä on Runotalon Sari, jolta voitin arvonnassa tämän monenlaista pientä kivaa, hyödyllistä ja kaunista sisältävän "Luovuus"-korin.
Sarin nettikaupasta löytyy esim. tällaisia kivoja kierrätysaforismikortteja. Ihana idea kierrättää hyvää mieltä!
Hyvää mieltä myös sinun viikonloppuusi!

Minä iloitsen ihmisen luomisvoimasta.
Ehtymättömästä lähteestä
syvältä ihmisestä kumpuavat kuvat,
äänet, sanat, liikkeet, muodot,
jotka luovat tälle sisimmälle hahmon.
Siveltimet, äänet, kynät,
ruumiin lihakset ja jänteet,
vasarat ja meisselit
tekevät näkyväksi maailman
jonka monet meistä ovat itsessään nähneet
kykenemättä pukemaan sitä sanoiksi.
Yhdessä taianomaisessa hetkessä tuo maailma
on edessämme käsin kosketeltavana
ja tulee ymmärrettäväksi.

Ilmaisun etsinnästä syntyvät uudet kielikuvat,
symbolit, sävelmät ja liikkeet
joihin sielu voi heittäytyä mukaan.
Kalliosta kasvaa kasvoja
ja maan vetovoima menettää hetkeksi tehonsa.
Niin näkymätön tulee näkyväksi.
Niin me löydämme paremmin tiemme
elämän arvoitustenkeskellä.

-Ulrich Schaffer-

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Jäätä ja aurinkoa

Kävin taas luuhaamassa iltapäiväkävelylläni Laskevan Auringon Talolla. Olen nimennyt tuon paikan sen mukaan, että aurinko laskee aina tuon rauniotalon taakse, kun käyn joen rannalla. Ja silloin ensimmäisen kerran, kun löysin paikan, yritin heti päästä tuonne talon luokse, tutkimaan raunioita. En kuitenkaan löytänyt sinne polkua, joten talo jäi minulle saavuttamattomaksi ja tutkimattomaksi paikaksi. Rauniot ja ränsistyneet rakennukset kiehtovat.
Läheisen tien vieressä on jokin putki ilmeisesti hajonnut. Höyrypilvi luo jänniä efektejä viereiseen koivuun.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Blogitunnustus

Sain tämän blogitunnustuksen Itkupilliltä, Enkelten kaupungissa -blogista, kiitos sinulle!

Tunnustukseen kuuluu vastata näihin kysymyksiin:

1.Milloin aloitit blogisi?
Toukokuussa 2009

2.  Mitä käsittelet blogissasi?
Hyvä kysymys. Näköjään blogissa on nykyisin enimmäkseen luontokuvia, runoja, hiukan kissajuttuja ja askartelujakin sekä kodin somistusta. Värikollaasihaasteeseenkin osallistun. Siis vähän sitä sun tätä.

3. Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuina muihin?
Jaa en tiedä. Ehkä lukijat tietävät sen paremmin. Varmaan tällä hetkellä luontokuvat kehä 3:n eteläpuolelta, pääkaupunkiseudulta. Yleensä luontokuvablogit ovat maaseudulta.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin pitämisen?
Oikeastaan en muista. Ehkä halusin oppia käyttämään tietokonetta monipuolisemmin. Ja ilmaista itseäni jollain tavalla, ilahduttaa kuvillani ja lainatuilla runoilla muita ihmisiä.

5. Mitä haluasit muuttaa blogissasi?
Blogini (tai minä) taitaa olla taas kerran jossain murroksessa. Harkinnassa on ollut jo kauan toinen blogi tämän rinnalle. Nyt joudun karsimaan tekstejä ja aiheita, jotka eivät sovi tähän blogiin, mutta joita haluaisin käsitellä. Haluaisin tuoda jotain syvällisempää pohdiskelua mukaan. Kerron tästä myöhemmin lisää. Huopalintu säilyisi kuitenkin entisenlaisena.

 ***

Apua, en tiedä kelle laitan tunnustuksen eteenpäin. Jos uskaltaisin kiusata tällä haasteella teitä:

Aamu, Aamutuulia-blogista: On jaksanut roikkua ahkerasti seuraamassa blogiani ja ahkerasti myös itse ilahduttaa meitä lukijoitaan mm. luontokuvilla.
Hilja, Hiljan päivät-blogista: Jänniä arkisia huomioita ja juttuja sekä kuvia.
Marika, Huiskula-blogista: Eläväinen blogi, jossa paljon juttuja eläinystävistä.
Marja, Risusydän -blogista: Kauniita, värikkäitä kuvia ja juttuja luonnosta, kissoista, puutarhasta, käsitöistä jne.

Helmihetkiä Osa 3

 

******************

Kun suljen korvani maailman melulta,
kuulen sieluni kuiskaukset 
ja sydämeni huudot.

-Lauri Sallinen: Hiljaisuudella on ääni-

maanantai 21. helmikuuta 2011

Kevätvihreää

Valo saa viherkasvit versomaan uutta vihreää ja kissan viipymään ikkunan lähellä siinä toivossa, että aurinko jo lämmittäisi. Minä taas olen jo kauan haaveillut neulovani kaapissa odottavista langoista kevyen, keväänvihreän kaulaliinan. Tuo väri sopii niin hyvin havunvihreään hattuun ja tummanruskeaan takkiin. Kevyt ja ohut liinasta ei tullut, lämmin ja pehmoinen kylläkin. Seuraavaksi tartun tarmokkaana kahteen muuhun kauan mielessäni pyörineeseen pieneen sisustusprojektiin: olohuoneen pöydän kunnostamiseen ja virkattuun eteisen mattoon. Saapi nähdä mitä noista tulee..

Helmihetkiä Osa 2


******************
Ihmiset sanovat minulle,
että kaikkein kaunein vuodenaika on kesä.
Mutta minä vastaan heille:
Ihanimmat unet näkee talvi,
koska sillä on enemmän kaivattavaa.

-Lauri Sallinen:Hiljaisuudella on ääni-

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Helmihetkiä Osa 1

lauantai 19. helmikuuta 2011

Tänä vuonna

tulee 10 vuotta täyteen yhteistä avioliittoa puoliskon kanssa. Sitä symboliikkaa löytyy näistä tekemistäni tauluista jotka vihdoin sain  koristamaan olohuoneen seinää. Sydänten lukumäärä kertoo perheemme kolmesta jäsenestä. Meillä kun lasketaan nelijalkaiset mukaan perheeseen :)
Täällä eteläisemmässäkin Suomessa on nyt ollut kovia pakkasia. Eräänä päivänä sain kunnon opetuksen miltä pakkanen tuntuu. Jouduin pieneen seikkailuun. Aikomukseni oli vain viedä kirje lähikadun postilaatikkoon, kun mieleeni pälkähti lähteä katsomaan, minne postilaatikolta vievä katu vie. Tunnin päästä löysin itseni toisesta kaupunginosasta, jota en tunne. Matkalla kuvailin huolettomana näitä alla olevia kuvia. Luulin pääseväni erästä tietä kotiin helposti. Yhtäkkiä huomasin olevani sen verran eksyksissä, etten uskaltanut ja tarennut pimenevässä illassa lähteä arpomaan tietä kotiin. Ainoa vaihtoehto oli lähteä palaamaan samaa reittiä mitä olin tullut. Olin aika kohmeessa kahden tunnin seikkailun jäljiltä. Onneksi pakkasta ei ollut kuin -18 astetta.
Tarinan opetus oli se, että seuraavan kerran lähtiessäni lähikauppaan ostamaan maitoa, otan kameran sijaan mukaan kännykän ja bussikortin sekä laitan kunnon villahousut jalkaan. Olen usein sanonut, että metsässä en onnistu mitenkään eksymään, mutta kaupungissa en onnistu liikkumaan eksymättä. Vieläkin, kun lähden kotoa, joudun pihalla kuvittelemaan mieleeni kartan ja ottamaan suuntaa muutaman poikkikadun päässä olevasta pellosta, tietääkseni pitääkö lähteä oikealle vai vasemmalle, sen mukaan, aionko Helsingin vai kehä 3:n suuntaan. On tainnut maalaistyttö joutua liian isoon kaupunkiin :)

torstai 17. helmikuuta 2011

Ei sanoja ollenkaan

Kaikki sanat ovat nyt kadoksissa. Eikä niitä kai aina tarvitakkaan tai joskus on parempi olla hiljaa kuin sanoa mitään.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Keltainen-punainen-tummanvihreä

Värikollaasihaasteessa tällä viikolla.

Väriyhdistelmästä tuli heti mieleeni kesän vihreys, kukat ja marjat. Keskikuvassa taas Ainolan pihapiirin rakennuksia. Värikästä talviviikkoa!

maanantai 14. helmikuuta 2011

14.2.

Ole kohtelias kaikille:
seurustele monien kanssa;
ole tuttavallinen muutamille;
ystävä harvoille; äläkä ryhdy
kenenkään viholliseksi.
-Benjamin Franklin-

Ystävyys kietoutuu ympärillemme kuin
lämmin peitto ja suojelee meitä maailman
kylmyydeltä.
-Pam Brown-

Älä kulje edelläni,
en ehkä seuraa.
Älä kulje perässäni,
en ehkä johda.
Kulje rinnallani
ja ole ystäväni.
-Albert Camus-

Paras ystäväni on hän, joka
houkuttelee minusta esiin
parhaimmat puoleni.
-Henry Ford-


Mistä syystä me eläisimme,
ellemme helpottaaksemme toinen
toistemme elämää?
-Mary Ann Evans (George Eliot)-

Ystävyys lisää onnellisuutta ja lievittää
epätoivoa kaksinkertaistamalla ilomme
ja jakamalla murheemme.
-Joseph Addison (1672-1719)-

Yhdessä kokeminen - se on
runoutta arjen keskellä.
-Sigmund Freud-

Ystävässäni löydän toisen itseni.
-Isabel Norton-

Lämpimiä ajatuksia kylmänä pakkaspäivänä blogiystäville!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

lauantai 12. helmikuuta 2011

Negatiiveja kehittymässä

Siellä on sisällä porttikäytävässä
irrallisia kuvia,

negatiiveja kehittymässä

Muisti on se joka nykyhetkessä
tekee tulevaisuuden näkyväksi.

-Bo Carpelan-
(25.10.1926-11.2.2011)

Muistin, että kirjahyllyssäni olisi aikoinaan Hannu Tainan kuvituksen vuoksi hankkimani runokirja, Piha. Ja olihan se, Bo Carpelania. Kirjan takakannessa sanotaan: 'Piha' ei ole runokokoelma totunnaisessa mielessä, vaan sarjaruno, jossa mennyt maailma kasvaa esiin: Helsingin kivimuurit ja niihin "vuokralaisiksi syntyneet". Ja elämänmakuisia mielestäni runot ovatkin, kauniita muistoja, ja riipaisevan koskettavaa arkirealismia.
 * * * * *
Lopuksi asiaan mitenkään liittymättä, pahoittelen, jos en vastaa kommentteihinne, mutta en jostain syystä pääse aina omaan kommenttilootaani, en tiedä missä vika piilee. Toivottavasti tämä ei liity mitenkään niihin ikäviin Bloggerissa ilmenneisiin "häiriköihin", jotka mm. linkittävät blogeja  epäilyttäville sivustoille. Asiasta on ollut keskustelua joissakin blogeissa.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Talven aaltoja

Sanokaa mitä tahansa, mutta minä en kyllästy talveen, enkä lumikuviin. Enkä aio kyllästyä, jos säät vaan pysyvät kauniin aurinkoisina. Mutta onneksi tämä blogien tutkailu on vapaaehtoista, joten varoitan etukäteen kaikkia, jotka ovat jo kyllästyneet lumikuviin, pysykää poissa täältä niin kauan kuin talvea ja lunta riittää. Siitä kun ei pääse mihinkään, että Suomessa asutaan ja talvikin on meillä suhteellisen pitkä vuodenaika.

Olen ollut viimeaikoina täystyöllistetty kotitöiden suhteen. Muutosta on kulunut pian 4 kuukautta, eikä meillä vieläkään ole seinillä tauluja. Ensin kun on pitänyt pestä remonttipölystä tomuiset seinät ja tarkkaan harkittava mitä ja minne laittaa. Taulujen laittaminen seinälle kuuluu niihin inhokkihommiin, joita vältän mahdollisimman pitkään. Jostain syystä taulut tuntuvat aina osuvan väärään kohtaan. Kaappien sisällön olen jo saanut jotenkin järjestykseen. Kaupoissa ja kirpputoreilla on juostu hommaamassa hyllyköitä, naulakoita, säilytyskoreja, verhoja... Jostain syystä haluan tähän asuntoon jotain erilaista, uutta. En halua kodistani kokonaan entisen kopiota.

Paljon aikaa ja päänvaivaa on aiheuttanut tämä tolkuttoman hajanainen ja suuri kaupunki, jossa en osaa suunnistaa, varsinkaan linja-autolla, oikein minnekkään. Työmatkan opin syksyllä melko pian, mutta nyt kun olen yrittänyt löytää erikoiskauppoja, olen todennut liikkumisen olevan erittäin hidasta ja vaikeaa, jos ei liiku autolla. Siitä olen yllättynyt, miten ystävällisiä, autoilijat ovat jalankulkijoita kohtaan ja kuinka paljon tuntemattomat ihmiset juttelevat eri paikoissa. Aina on parjattu  pääkaupunkiseudun ilmapiiriä, mutta minun kokemukseni ovat toistaiseksi olleet pelkästään myönteisiä. Kaupungin palveluissakin, missä asiakaspalvelulla ei tarvitse varsinaistesti kilpailla, ystävällisyys ja kiireettömyys ja asiakkaan huomioiminen on ollut hämmästyttävää. Olin aivan ihmeissäni, kun eräs virkailija, jonka kanssa olin viikkoa aikaisemmin keskustellut, muisti minut heti, kun soitin hänelle. Hän kertoi jo huolestuneena miettineensä, että kunpa ottaisin pian yhteyttä, jotta asiaani päästäisiin käsittelemään, jotta minun ei tarvitsisi odottaa liian kauan asian ratkeamista. Puhelun lopuksi hän sanoi hoitavansa asiani heti (perjantaina myöhään iltapäivällä) ja tekevänsä työn ilolla! Toivottavasti tuo virkailija-parka ei joutunut jäämään ylitöihin vuokseni.

Taidan lähteä tästä hiihtämään, onhan talvi nyt parhaimmillaan! Voikaa hyvin ja nauttikaa kevättalven kauniista timanttihangista =)

tiistai 8. helmikuuta 2011

Sähkönsininen, valkoharmaa, musta

Värikollaasihaasteeseen
Lisäksi:
HUOM! TÄLLÄ KERTAA JOSTAKIN KOLLAASIN ESINEESTÄ TULISI LÖYTYÄ JOTAIN KIRJOITUSTA TAI KIRJAIMIA!

Jos oikein tarkkaan katsoo, niin noissa suksissa kyllä on tekstiä :) Aika vaikeat värit minulle tällä kertaa. Varsinkin tuo sähkönsininen. Tekstiäkään ei kotoa tai vanhoista kuvistani löydy, kun en tykkää pitää kotona ruokakaapin ja kirjahyllyn sisältöä lukuunottamatta mitään kirjoitusta sisältäviä esineitä näkyvillä.