lauantai 12. marraskuuta 2011

Sisällä ja ulkona

Hätä keinot keksii. Herttalyhty alkoi olla jo vaarallinen roikkuessaan muovisen amppelipidikkeen varssa verholaudassa. Pelkäsin milloin se tulee kissan niskaan. Ylimääräinen kynttilänpidike saa toimia toistaiseksi amppelinkannattimena. Käyhän se näinkin.
Ulkokoristukset syntyivät pienellä budjetilla. En satsannut euroja tänä syksynä kuin yhteen kanervaan.

Kisumisulla on taas ollut uusi jännityksen aihe elämässä. Tällä kertaa kuvioissa on mukana Musta Mörkö. Asustaa naapuritaloissa tämäkin. Jostain ne aina löytävät tiensä tuijottelemaan meijän ikkunoita. Seemi-muru aloittaa aikamoisen puhinan ja hännän viuhkomisen, kun tämän otuksen näkee. Ikkuna on aina ihan sylkipisaroita täynnä, kun pitää tohkeissaan kähistä. Silloin on parempi Ihmisemon pysyä kaukana, sillä muutaman kerran on muru tarrannut hämpailla ja kynsillä aika kipeästi käteen, kun olen lähelle mennyt. Normaalisti niin lempeä, kissamaisia pusuja jakeleva söpöläinen muuttuu oikeaksi pedoksi, kun vieras kissa tunkeutuu pihalla tai ikkunan kautta liian lähelle.

6 kommenttia:

  1. Musta Mörkö näyttää aivan meidän Napsulta! Meidän kissat kähisee ikkunan roiskeille oravia ja pikkulintuja vahdatessa. Riittää ikkunanpesijälle töitä ;)

    VastaaPoista
  2. Kaunista teillä on siellä.
    Ja jännittävää - vierailevat tähdet aiheuttavat aina harmaita karvoja. Nekulta suorastaan alkavat kirjaimellisesti karvat tipahdella kun joku vierailija ilmestyy pihapiiriin,

    VastaaPoista
  3. Hanne kiitos, tulin juuri apelta isänpäiväjuhlista,

    Murmeli,
    Ovat ne ihania sotkijoita :)

    Mayo,
    Säpinää riittää...

    Mustakissa,
    Meidän kissa onneksi tiputtaa karvoja vain automatkoilla, tosin se ei ole kivaa, kun auto on jatkuvasti ihan karvoissa, kun reissataan usein mökin ja kodin väliä.

    VastaaPoista
  4. Kaunis mörkö. Lapsuudenkodissani oli tuollainen :)

    Meidän kisu ei isommin hermostu pihamme poikki tallustelevista kissoista. Oravat ja linnut saavat enemmän reaktioita aikaan.

    VastaaPoista