torstai 27. tammikuuta 2011

Pienen harmaan murun talvi

Tänä talvena on satanut paljon lunta. Pidän lumisateesta.Välillä koitan metsästää vinhasti lenteleviä hiutaleita ikkunalasin läpi tassullani, mikä huvittaa kovasti ihmisemoa. Kyttään työkseni naapureiden liikkeitä keittiön ikkunasta, siitä raksukaapin vierestä. Välillä käyn kaapilla huomauttamassa, että herkkuja voisi taas tarjota. Söpöä naamaani on kuulemma vaikea vastustaa ja pieni avuton naukaisukin tehoaa aika hyvin. Vyötärönseutuni ei kuulemma saa kasvaa enää yhtään. Eläinlääkärisetä sanoi painoni olevan nyt sopiva. Kiva setä, vaikka nipisteli neulalla pyllyäni. Silti menin kiehnäämään sen jalkoihin. En kanna kaunaa. Se setä jutteli mukavia ja ihmisemokin höpötteli, vaikka yleensä se on aika hissukseen vieraiden ihmisten kanssa. Kertoili minusta kaikenlaisia juttuja. Minua hiukan hävetti ne jutut ja koitin kääntää huomion muualle, yrittämällä hyppiä kaappien päälle.

Kotona ihmisemo puhuu kesästä ja miten sitten ollaan paljon ulkona. Ja välillä muistellaan. Laitan silmät sirrilleen ja mietiskelen viime kesää, miten keskellä yötä seisottiin pihalla ja katseltiin pääskysten lentoa. Osaavatkohan pääskyset tänne uuteen kotiimmekin pesimään? Nyt ulkona on liian kylmä. Välillä pääsen pihalle, mutta käyn vaan äkkiä portailla kääntymässä ja nuuskimassa hiukan ulkoilmaa. Välillä pitää nenä kohti taivasta tuoksutella, joko kevät tulisi. Ihmisemo nauraa, että kylkeni vaappuvat kuin palkeet, kun nuuskutan niin kiihkeästi. Ulkona tuoksuu koira. Naapurustossa on niitä montakin. Naapurin koiranpentu näyttää veikeältä. Ulkona piipahtaessa menisin mielelläni soittamaan naapurin ovikelloa, mutta aina minut houkutellaan sieltä pois. En ymmärrä miksi kaikki kiva on kiellettyä. Onneksi ikkunasta näkee, kun se koiranpentu pomppii iloisesti pihalla. Oikein pitää nousta takajaloille ruutua vasten katsomaan, että näkee kunnolla.

Onnekseni ihmisemo on nyt paljon kotona. Koitan pitää sen aloillaan hyppäämällä syliin, kun se istahtaa, varsinkin tietokoneen ääreen. Kävelen näppäimistön yli, ne nappulat rapisevat kivasti tassujen alla. Olen ottanut ihmisemosta mallia, se kun aina painelee niitä nappuloita käpäläsormillaan. Ihmisemo kyllä sanoi menevänsä taas keväällä töihin, raksurahoja hankkimaan. Osallistuisin minäkin ruokakuluihin, mutta hiirijahtiin on vaikea päästä, kun ulkona ei saa olla vapaana. Aina ovella pujotetaan jotain hihnoja ympärille. Tiskikoneen alta kyllä kuuluu jotain outoa rapinaa, koitan kurkkia sinne, mutta ei täällä kuulemma hiiriä ole, joten täytyy jättää hiirihaaveet ja tyytyä jahtaamaan palloa.

8 kommenttia:

  1. Hauska lukea mietteitäsi silkkitassu. Voin kuvitella millaista ihanuutta sinulla siellä löytyykään ihmisemosi kanssa. Saat varmaan paljon rakkautta. Malta vielä tovi kyllä se kesä vielä tulee.
    Iloisia talvipäiviä teille molemmille.
    Kaisa

    VastaaPoista
  2. Kauniita kiinnostavia mietteitä kissamurulla.
    On niin kauniin värinen.
    Kissat ovat suloisia, meillä on aina ollut kissa mutta nyt ei ole.
    Mutta auta armisas, kun tulee maaliskuu, niin meidän naapurin kissa maukuu yöllä ulkona ja tappelu käy.
    Naapurillamme on 5 kissa , ihan liikaa.
    Tämä teidän murunen on saanut hyvän kodin.
    Kissan päiviä sinne toivottelen

    VastaaPoista
  3. Voi pientä murusta, onpa mukava lukea kissakuulumisia :)

    VastaaPoista
  4. Terveisiä Toimistopäälliköltä, joka on koira. Kiva, että kissa tykkää meistä koirista!

    VastaaPoista
  5. Kyllä kissa raksupalkkansa aina tienaa ilman hiirijahtiakin. Kissa hoitaa ja huvittaa ihmistä, on pehmoinen, lämmin ja leikkisä. Ilman tuommoisia kisujuttuja ihmisen elämä olisi paljon ikävämpää :)

    VastaaPoista
  6. Pajupirtin Kaisa,
    Kisumisu ja ihmisemo kiittää ja toivottelee myös sinnepäin hyvää talven jatkoa.

    Sylvi,
    Kissan mourunta maaliskuussa on todella rasittavaa. Ja rasittaa se kissojakin. Meidän kisu on leikattu eikä onneksi enää mourua.

    Nan,
    Ovat ne sellaisia sydänmurusia...

    Hanne,
    Kaikki koirat eivät tykkää liian uteliaista kissoista. Terkkuja toimistopäällikölle :)

    Millan,
    Näin on. Kyllä nuo kissat ja muut lemmikit tuovat elämään paljon iloa.

    VastaaPoista
  7. Kisulla on ikävä kesää niin kuin meillä useimmilla. Meidänkin kissat, vaikka käyvät itsekseen ulkona, maalla kun asutaan, nirpistivät tänä aamuna nenäänsä ja tyytyivät ikkunalautaan patterin päällä. Kesällä ne ovat elementissään ja kulkevat perässä puutarhahommissa.
    Odotetaan kesää me kissat ja ihmisemot, kyllä se sieltä tulee..

    VastaaPoista
  8. Mustakissa,
    Kissat tykkää lämpimästä. Minä tykkään talvestakin.

    VastaaPoista