Melkein joka päivä on ulkoiltu tunnin verran läheisessä puistossa, metsikössä ja pihalla. Satoi tai paistoi, kaikki säät sopivat. Seikkailut ovat olleet huimia. Välillä juostaan rusakoiden perässä tai tehdään yllätyshyökkäyksiä pikkulintujen perään, niin että ihmisemo saa kamalia sätkyjä.
Nurkan takana on aina jotain mielenkiintoista. Jos siellä näkyisi koira tai kissa, niin sitä vastaan lähdettäisiin juoksujalkaa. Ihmisiä nähdessä piiloudutaan maahan painautumalla. Lapsia pelätään kaikkein eniten. Vaikka lasten leikkialueen hiekka on niin ihanan pehmeää piehtaroida. Leikkialueelle ei kuitenkaan saa mennä, paitsi joskus salaa.
Ruoho maistuu hyvälle! Nam!
Välillä pitää painautua ihmisemoa vasten, kun vastassa on yhtäaikaa suuri ja pelottava mutta niin kiehtova maailma.
Voi miten se on sitten suloinen.
VastaaPoistaNiin välillä niillä on oikein halipula, ihana on :D
Komia kissa. Kis, kis.
VastaaPoistaSeijastiina ja Aamu,
VastaaPoistaKissan kanssa on kiva viettää aikaa ulkona. Eipä tulisi muutoin lähialueita tutkittua perusteellisesti!
Meidänkin kissat pelkää kaikista eniten lapsia :D Aika ihana kun teette kävelyretkiä jokainen päivä. Pitäisipä meidänkin kokeilla rohkeamman kissan kanssa tuota valjaissa ulkoilua enempikin. Yleensä ulkoillaan ihan irrallaan valvonnan alla (ja arempi kissoistamme seisoo sen ajan ovenpielessä maukumassa takaisin sisälle).
VastaaPoistaMarika,
VastaaPoistaEn uskaltaisi ajatellakkaan vapaaksi irti päästämistä meidän pihassa, naapureiden ulkokissojen kanssa syntyisi varmasti kovat tappelut. Tänään kisu karkasi vahingossa eteisestä ulos ja lähti kovaa vauhtia pihalle, onneksi sain sen kiinni! Selvisin säikähdyksellä!
Hei, mukava nähdä aina hienoja kissakuvia. Sitten täytyy heti varmistaa, että olethan lukenut:
VastaaPoistaPablo Neruda Kissa
Se runo on hieno ja löytyy varmaan Googlesta noilla sanoilla.
http://omasoma.com/Spectrolite/stuff.htm
Tämä haku on kahdesta suomennoksesta parempi. Ja kiitos hienosta blogista.